World Hockey Summitin viimeinen päivä keskittyi johtopäätösten tekoon ja pohdintaan siitä miten globaali jääkiekon kasvu voitaisiin varmistaa. Ongelmat ovat samat kaikkialla niin jääkiekon emämaassa Kanadassa kuin pienemmissäkin kiekkomaissa. Lajin kalleus, aloittamisen kynnys sekä imago. Päätöksenteko lajin aloittamisesta on siirtynyt selkeästi enemmän äitien käsiin, joten myös erilaiset (yllättävätkin - ainakin miehiä) asiat saattavat vaikuttaa päätöksentekoon enemmän kuin aiemmin.

Aamupäivän aikana saatiin nähdä hienoja esityksiä naisjääkiekosta ja kuulijoille syntyi varmasti positiivinen käsitys siitä, että nais- ja tyttökiekossa on mittava potentiaali kasvattaa jääkiekon harrastajien määrää, vaikkakin maiden väliset tasoerot todettiin suureksi uhaksi mm. Olympiastatuksen kannalta.

Myös juniorikiekon tulevaisuutta käsiteltiin sen  eri lähtökohdista ja näkökulmista. Päivän highlighteja oli Chicago Black Hawksin presidentin John McDonoughin esittelemä markkinointivideo. Paras, jonka olen nähnyt jääkiekon saralla. Rahalla saa ja jenkeissä osataan. Vai olisiko tässäkin opetuksen paikka? Kun kävin keskustelun Don Baizleyn kanssa suomalaisesta jääkiekosta, hän ihmetteli sitä miksi me suomalaiset aina aliarvioimme itseämme tai toisiamme ja erityisesti mediassa, vaikka maailmalla meitä pidetään ehdottomina osaajina ja jääkiekon huippumaana. Mietitään sitä.

Päivän ehdoton tähti oli vielä suomalainen Arto Sieppi, joka piti kaksi esitelmää sekä nais- että juniorikiekosta. Sipi oli rakentanut esityksensä kuin paraskin TV-saarnaaja, siitä löytyi tunnetta, huumoria, visuaalisuutta ja asiaa oikeilla ajoituksilla ja ehdottoman hyvällä englanninkielellä. Yleisö oli täysin haltioissaan. Ehdottomasti paras suomalainen kiekkoesiintyjä tällä hetkellä omalla osaamisalueellaan. Sipi olisi paras mahdollinen naiskiekon saarnamies myös IIHF:n toimistoon, johon sattumalta haetaan henkilöä tämänkaltaiseen positioon - tulikohan työhakemus nyt jätettyä?

Lupasin palata off-the-record keskusteluihin. Jo pari vuotta on puhuttu seurajääkiekon voimakkaammasta kansainvälistymisestä. Huhut ovat levinneet villeinä ja visioita on heitelty julkisuuteen ja uusia liigoja oltu jo aloittelemassa. Kaikki ovat tietävinään varman tiedon sieltä ja täältä. Mitään todellista ja konkreettista ei ole kuitenkaan toistaiseksi näköjään ilmennyt.

Suomen ulkopuolisten ns. European Trophy-seurojen kanssa käymieni luottamuksellisten keskustelujen jälkeen onkin vaikea nähdä, että mitään konkreettista voisi tapahtua ainakaan nopeasti. Enemmänkin keskustelun sävy on muuttunut uhkatekijöiden pohdintaan ja synergian hakuun nykyisen järjestelmän kanssa. Suunnitteilla on nyt uusiakin rakentavia malleja, joissa kansainvälisyys voitaisiin lisätä seurajääkiekkoon isommassakin mittakaavassa nykyisiä mallejamme hieman mukauttamalla. Nyt ei muuta tarvita kuin, että Dr. Fasel ottaa ohjat käsiin. Siinä takki kääntyy kuin Stockmannin paljeovissa; ja useasti!

- JP

PS. Tarkoitin Moskovan Stockmannia