NHL aloitti jälleen kautensa Suomessa ja hienoa kyllä, eilen lähes täydellä hallilla. Tänään ennakkotietojen mukaan Hartwall Areena on sitten täysi. Muutamassa aviisissa on ihmetelty, miksi SM-liiga ei arvosta NHL:ää ja pelaa liigaotteluita samaan aikaan kuin NHL-pelit niin Nordenskiöldinkadulla kuin Espoossakin. Ihmettely on varmasti aiheellista - jos ei tunne asian taustoja.

Todettakoon nyt alkajaisiksi muutama seikka. Ensiksikin SM-liiga arvostaa NHL:ää pitkäaikaisena partnerina ja maailman eliittiliigana ja SM-liigalla on erinomaiset henkilösuhteet NHL:n johtoon. Toiseksi, SM-liigan otteluohjelmaa voi ihmetellä ja sitä on syytäkin tarkastella kriittisesti, mutta kukaan, joka ei ole sitä tehnyt tai pureutunut sen nykyhaasteisiin ei voi myöskään todellisuudessa ymmärtää missä tilanteessa nykyisin ollaan.

Muutaman ottelun siirtäminen voi tuntua ajatuksena helpolta. IFK:lla ja Bluesilla oli molemmilla siihen tässäkin tapauksessa lupa ja mahdollisuus. Molemmissa halleissa on kuitenkin myös paljon muita aktiviteetteja ja sopivan päivän löytäminen (huomioiden myös vierasjoukkueen kalenteri ja tarpeet) ei ollutkaan aivan pikku juttu. Helppo vastaus tähän luulisi olevan, että ohjelmaa tehdessä ko. joukkueet olisivat voineet pelata vierasottelun.

SM-liigan johtoryhmällä on selkeä päätös siitä, että pääkaupungin halleissa olevat muut aktiviteetit eivät saa kohtuuttomasti heikentää muiden sarjaohjelmia, kuten on jo vuosia paikoitellen käynyt. Tässäkin tapauksessa matemaattiset lainalaisuudet olisivat johtaneet siihen, että muilla joukkueilla olisi ollut tästä syystä enemmän kolmen ottelun koti- tai vierasotteluiden putkia. Näin ovat ohjelmaa tehneet antaneet itseni ymmärtää.

Niin tai näin, kaiken takana on kuitenkin fakta, että nykyisellä kalenterilla SM-liigassa on liikaa otteluita. Kuten sanottu nykyisellä kalenterilla, johon reunaehdot antavat kansainväliset ottelutauot ja keväällä MM-kisat. Seurat tarvitsevat ottelunsa voidakseen pitää taloudellisen rakennelman pystyssä, mutta nykyinen 60 ottelun kalenteri ja täydet seitsemän pelin playoffit tuovat vain mukanaan sen tosiasian, että tuskin mikään joukkue voi olla täysin tyytyväinen ohjelmaansa. Se on jopa tekninen mahdottomuus 14 joukkueella. Niin sanottu ideaaliohjelma on kyllä käytössämme, mutta sitä ei voida käyttää. Meillä kun hallien pitää elää muullakin toiminnalla kuin jääkiekolla, ja liian monessa hallissa on kalenterin luomia reunaehtoja.

Jonkinlainen kompromissi voitaisiin löytää myös kalenteriin ja käytyyn kansainvälistymiskeskusteluun. SM-liigassa voitaisiin aivan hyvin palata nelinkertaiseen ja 52 ottelun sarjaan ja aloittaa kausi vasta lokakuun alussa. Näin kalenteriin saataisiin väljyyttä ja varmasti parempi otteluohjelma jokaiselle seuralle.

Uskon myös, että yksittäiset ottelut keräisivät jopa enemmän katsojia ja kausikortteja myytäisiin enemmän. Samalla koko alkusyksy voitaisiin keskittyä kansainvälisiin otteluihin ja eurooppalainen sarjatoiminta voitaisiin järjestää siten, että kaikille joukkueille löytyisi mielekäs kansainvälinen toiminta elokuun puolivälistä syyskuun loppuun. Loppuottelut voitaisiin sitten pelata myöhemmin kauden aikana.

En usko, että SM-liigan arvo tai edes yleisömäärät putoaisivat juurikaan ja samalla saataisiin parempi testi-ikkuna kansainvälisyyteen, johon kenenkään on turha lähteä "kaksi jalkaa kaasupolkimella", niin kuin Hjallis asiaa luonnehti.

- JP

PS. Jääkiekkoperheen sisäiseen kansainväliseen keskusteluun ollaan saamassa nyt oikea suunta. Salaseurat ovat häipyneet ja eteenpäin pyritään avoimin mielin ja kaikkien osapuolten mielipiteet huomioiden. Hyvä niin – siis yksi jalka kaasupolkimella ja toinen jarrulla kohti kansainvälisyyttä ja muistetaan liikennerajoitukset.

Kirjoittaja Jukka-Pekka Vuorinen on SM-liigan toimitusjohtaja.