Tänään klo 24.00 pelaajien siirtoikkuna menee monen liigan osalta umpeen. Pelaajan on oltava jalat maan kamaralla viimeistään sillä kellonlyömällä, muussa tapauksessa siirto SM-liigaan mitätöityy. Tähän tapaan on sääntöihin präntätty, mutta ehkä kourallinen ihmisiä tietää, onko sitä tismalleen aina noudatettu? Ken mahtanee olla SM-liigan toimistolta vahtaamassa Helsinki-Vantaan viimeisiä reissaajia keskiyöllä?

Sen sijaan monien seurojen toimistoissa vielä päivystetään, sillä faksit vilkkuvat yhä jouluvalojen hengessä. Seurapomot ovat käytännössä kulkeneet kännykkä korvaan kiinni kasvaneena viimeiset viikot. Agenttien ja muiden seurojen kanssa hiotaan kauppoja, jotta fanien toivoma vahvistus saataisiin sotisopaan. Toisella linjalla koputtaa mediaväki skuuppikiimoissaan. Ilmassa on suuren kusetuksen tuntua.

Itsekin tuli päivystettyä useampana vuotena. 2000-luvun alkupuolella sai jännittää saadaanko "iso kala" koukkuun, kun yritettiin maailmanmestari Marko Paloa Porista Lahteen. Myöhemmin Pelicansin myyntiliikkeessä sai tottua useimmin jäähyväis- kuin tervetulopuheisiin. Yhden jos toisen kerran saatiin pakata, yhdessä huoltajaveteraani Api Johanssonin kanssa, kärkipelaajien tamineita kassiin, kun samaan aikaan toimitusjohtaja Jorma Kosonen tiputteli sonnilaumasta päitä, kuin mestariampuja Rokka konsanaan.

Harmillisin muisto siirtoajan tapahtumista on tammikuulta 2003. En tiedä missä lie Kosonen silloin oli, mutta minut hälytettiin toimistolle hetki ennen puoltayötä kuittaamaan siirtosopimusta. HPK:n toimistolla toimitusjohtaja Risto Korpela ja Kasper Kenig löivät samaan aikaan kättä päälle, että hyökkääjä siirtyisi Pelicansiin loppukaudeksi. Faksi Hämeenlinnasta saavuttikin toimistomme kello 23.45. Vailla vaihtoehtoja ja nimenkirjoitusoikeutta vetelin kylmän viileästi toimarin nimeä lappuun ja faksasin sen edelleen SM-liigalle.

Helmikuun aamu valkeni ja Kenig oli pirteänä paikalla kuin partiomies. En muista ehtikö hän uuden joukkueensa kanssa jäälle asti, kun liigasta jo soitettiin. Kerhon toimistolla oli varmaan vietetty siirtovalvojaisia, sillä itse artistin allekirjoitus oli kiireessä unohtunut. Vaikka sekä HPK:n että Pelicansin tahtotila oli yhteinen, ja varsinkin pelaajan halu pelata kaikista voimakkain, ei SM-liigan hallitus myöntänyt lopulta lupaa siirtoon. Säännöt on laadittu noudatettavaksi, ei siinä mitään, mutta pelaajan puolesta kyllä harmitti. Yhtäkaikki jossain liigan arkistoissa on hylätty siirtopaperi, johon on kaunokirjaimin väännetty jotain tyyliin Jey Cosoney.

Viime vuosien siirtokaruselli on jäänyt hulabaloo-ajoista. Tänä vuonna on kuullut monen sanoneen markkinoita "kuiviksi". Pelaajien vähäisempi liikkuvuus on varmasti monen asian summa, mutta ainakin kotimaan markkinoita rajoittaa sarjan tyvipään tasaisuus ja karsinnan tuoma uhka. Viime vuosina vain muutama slaavijoukkue on vapauttanut useampia pelaajiaan markkinoille, kun tarjoajia oli takavuosina enemmän. Pelaajia on siis vaikeampi saada irti sopimuksistaan tänä päivänä. Jokainen voi tosin miettiä kummat ovat kuivuneet aiemmin, kassat vai markkinat?

- TK

Kirjoittaja Tommi Kerttula on scouting-konsultointiin ja -järjestelmiin erikoistuneen Totalscouting Oy:n perustaja.