Olin aikeissa aloittaa pienimuotoisen blogisarjan urheilujohtamisesta. Suunnitelma kuitenkin siirtyi tuonnemmaksi, kun JYP täräytti uutispommin Risto Dufvan sopimuksen purkamisesta.  Muut spekuloikoon sillä, olivatko potkut seuran vai Dufvan aloite ja kuka tulee tilalle, mutta yhtäkaikki purettavana oli 11 kuukautta sitten julkaistu diili, jonka maalina oli kevät 2014. Joku nauraa matkalla pankkiin, mutta minulle potkut toimivat alkuverryttelynä kauden teemaan.

Valmentajan arvo työmarkkinoilla heiluu, kuin pörssikurssi. Yksi erinomainen kausi nostaa arvon poskettomaksi ja heikko tekee työn saannista vaikeaa. Niin raakaa se on. Tällä logiikalla seuran pitäisi aina palkata surkean (huom. tuloksellisesti) kauden vetänyt valmentaja ja sakata menestynyt kilometritehtaalle. Mutta markkinatalouden logiikka ei toimi näin, eikä varsinkaan pienen ihmisen pää.

Urheilulogiikka toteuttaa markkinalogiikkaa. Jos voitat mestaruuden tai pistepörssin, joukkueen ympärillä olevat sidosryhmät, media mukaan lukien, ovat kuorona laulamassa "elinikäistä sopimusta".  Monta kertaa tällaiset tarinat päättyvät kuitenkin vain surun kirvoittamiin kyyneliin. Miksi?

Dufvan tapausta en tunne, mutta yleisesti voidaan todeta näin. Ensinnäkin menestyminen saa aikaan meissä tyytyväisyyttä. Kun olet monta vuotta ponnistellut päästäksesi huipulle, menestyminen antaa ikään kuin luvan levähtää ja nauttia. Inhimillistä, kyllä. Huippu-urheilussa ei voi vaan levätä laakereillaan. Petollisen tästä löysästä tekee se, ettei sitä erota silmällä. Se ei ole laiskottelua vaan seitin ohut lume, johon havahtuu vasta kun on vapaassa pudotuksessa. Toiseksi pitkä sopimus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Huonolla isännällä tarkoitan sitä, että tekeminen ei saa pohjautua sopimuksen tuomaan turvaan. Ei voi olla niin, että pelaaja tai valmentaja kasvaa rooliaan suuremmaksi.

Vaan tiputtiko JYP sittenkään uutispommia? Ei todellakaan. Yleensä siinä vaiheessa, kun seuran vaiheilta tihkuu julkisuuteen puheita pelaajien oppositioista (olivatpa ne sitten tosia tai ei), tiedetään päävalmentajan lähdön olevan lähellä. Ja vaikka Jyväskylästä kyllä monella suulla vakuuteltiin, että asioista on väännetty, sovittu ja opittu, ei kiivasluonteisessa urheilussa sirpaleinen posliininorsu eheydy täysin koskaan. Ei ainakaan saman porukan kesken. Tätä taustaa vasten Dufvalla piti olla pienin kerroin ensimmäisten potkujen saajaksi. Mutta Dufvan kerroinpa olikin suurin ja siksi joku nauraa matkalla pankkiin.

Kiekko on tippunut jäähän.

- TK

Kirjoittaja Tommi Kerttula on scouting-konsultointiin ja -järjestelmiin erikoistuneen Totalscouting Oy:n perustaja.