SM-liigaa sen perustamisesta 1975 lähtien seuranneena voi tänä päivänä todeta, että jääkiekosta on tullut erityisen suuri – jopa moniulotteinen – ilmiö Suomessa. Kiekkoon tänä päivänä kuuluu enemmän kuin maalinteko, mikä lienee ollut alkuperäinen pelin hauskuus.

Johtajien määrätietoisuus lajin kehittämisessä on luonut pohjan nykyiseen valmentajien ja pelaajien ammattimaisuuteen. MTV3 julkisti valtavan satsauksen kiekon esittämiseen kommentaattoreineen.

Liigaa perustettaessa ei ollut yhtään todellista suomalaista NHL-kiekkoilijaa. Matti Hagman oli tuolloin ensimmäinen kokeilija ja hänen poikansa Niklas pelaa Calgaryssä tänä päivänä. Kiekolla on siten Suomessa jatkuvuutta.

Vaikka erot seurojen budjeteissa ovat ehkä kasvaneet, kaukalossa erot ovat pienentyneet. Jääkiekko on kontaktilaji, jossa tahdon ja asenteen osuus on merkittävä. Alkukauden pelit ovat osoittaneet, etteivät yksittäisessä pelissä nimet selässä takaa voittoa tai edes vastustajaa parempaa pelillistä esitystä.   

SM-liigan yksi menestystekijöistä on ollut lajin levittäminen ympäri Suomea ja hallien rakentaminen. Tämä on mahdollistanut, että uusiltakin paikkakunnilta on noussut pelaajia NHL-kaukaloihin asti. Johdon ratkaisut ovat olleet suorassa yhteydessä siihen, että yksittäinen juniori on voinut toteuttaa unelmiaan ja toiveitaan.

Jääkiekossa toimivien ihmisten ammattitaito on niin vahva, että se on kyennyt sulattamaan joukkoonsa paljon erilaisia persoonia, jotka ovat myös osaltaan tehneet jääkiekosta enemmän viihdettä. Jääkiekkoilun ympärille on kertynyt erilaisia "puheasiantuntijoina" ja heidän antinsa lajille lienee vahvat egoistiset persoonat. Usein jää huomaamatta vanha sanonta "karavaani kulkee ja koirat haukkuu" varsinkin silloin, kun karavaanilla on selvä suunta. Jääkiekon kehitys vastaa osakekursseja, joissa ilmenee vähän sahausta, mutta suunta on koko ajan ylöspäin. Viihde on ehkä vaatinut veronsa, mutta jääkiekon kiinnostavuus on kasvanut.

Väkivalta ei kuulu lajiin. On ollut upeaa huomata, että suomalaiset menestyneimmät NHL-kiekkoilijat eli junioreiden esikuvat ovat taitopelaajia ja jotkut nauttivat arvostusta esiintymisistään myös kaukalon ulkopuolella. Fyysisen voiman pelitilanteessa voi käyttää aina maalipaikan rakentamiseen, päähän kohdistuvan taklauksen tai tappelun sijaan. NHL:ssä tappelut ovat olleet Hollywoodin väkivaltaviihteeseen rinnastettavaa show'ta, jota Suomeenkin on paremman ymmärryksen puutteessa välillä kopioitu.

Mielestäni jääkiekko on ammattimaisesti johdettua urheilua ja samalla parhaimmillaan hyvää viihdettä. Viime päivien uutisena on ollut Jussi Salonojan luopuminen Bluesista. Aika näyttää, miten se vaikuttaa koko kiekkoperheeseen? Jääkiekko bisneksenä on haasteellista, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Pysyvämpänä todellisena uhkakuvana näen uudenlaisen, kovan ilmapiirin syntymisen, jossa ihmisen arvo mitataan vain menestymisessä, jo juniorista lähtien. Sama linjaus jatkuu joukkuetasolla median ja katsojien keskittymisenä vain voittajan ihannointiin. Häviäjien onnistumisia ei osata tai haluta nostaa esiin. Mutta joskus häviössäkin on tulevan voiton siemen.

- JH

Kirjoittaja, asianajaja, varatuomari Jari Hytti on entinen SM-liigan kurinpitoryhmän jäsen ja ex-liigapelaaja (TPS 1978–1984).