Tarjolla yksinäinen sivurooli suositussa pelissä, pitkiä ajomatkoja pimeässä Pohjolassa, tuhansien ihmisten epäsuosio. Työnantaja tarjoaa työasun sekä korvauksen menetetystä työajasta.

Joku siihen kuitenkin aina innostuu. Matsien viheltämiseen, nimittäin.

Jyri Rönn, mikä sai sinut innostumaan erotuomarin työstä?
Pelasin aikanaan A-junioreissa ja olin vielä joukkueen kapteenikin, mutta aika kova protestoimaan tuomareiden päätöksiä vastaan. Yhdessä matsissa Hämäläisen Antti, joka oli SM-liigassakin linjamiehenä, oli meidän matsissamme ja tokaisin hänelle sen jälkeen, että "miten tuo voi olla noin vaikeaa, pitäisikö minun tehdä se itse". Antti heitti haasteen takaisin ja sanoi, että "just sinunlaisiasi tarvitaan".

Heh. Mitäs sanoit? "Tiedän, mutta siinä on niin huono palkka"?
Vähän siinä meni luu kurkkuun, mutta kun minulle vielä soitettiin kurssien alkamisesta, niin sen verran oli miestä, että kävin ne. Pelasin itse vielä kauden ja samalla olin erotuomarina juniorimatseissa.

No, onko se yhtä helppoa kuin pelaajana ajattelit? Silloinhan tietenkin olisit viheltänyt virheettömästi.
No ei. Tosi haastavaa puuhaa kyllä ja onhan se nyt myönnettävä, että ei kentällä ole mitään absoluuttista totuutta, vaan tilanteet ovat usein rajatapauksia, joissa pitää vain luottaa omiin silmiinsä. Ja toisaalta, teki siellä mitä vaan, niin aina tulee, köh, köh, arvostelua niskaan. Vaikka tuomari tuntisikin onnistuneensa, toinen joukkue voi olla käärmeissään, viimeistään lehtimies on, koska hänen pitää myydä lehtensä.

Niinpä. Miten sen kestää? Mikä ihme saa sinut hyppäämään autoon keskellä päivää ja ajamaan Ouluun tuomitsemaan matsia, josta olet kotona aamyöllä.
Se on kivaa. Toki tulee hetkiä, että mietin lopettamista, mutta kun saa pari kuukautta miettiä kesällä, on taas kiva päästä kaukaloon.

Markku Kruus, sinä olet varmasti ehtinyt miettiä lopettamista moneen kertaan, olethan virkaiältäsi liigan vanhin päätuomari. Mistä saat voimaa jaksaa? Miten rupesit tuomariksi?
Onhan jääkiekko Suomen seuratuin laji, ja tässä saa olla sisäpiirissä koko ajan. Kaikilla on lajin sisällä oma ruutunsa, meillä tuomareilla omansa, mutta me kuulumme samaan kiekkoperheeseen. Vuonna 1986, opiskelin Helsingissä ja erotuomarina toiminut veljeni kehotti käymään erotuomarikurssit, että pääsisin tuomarikortilla katsomaan liigapelejä. Minähän kävin, ja rupesin tuomariksi.

Nythän tilanteesi on vielä parempi, kun pääset matseihin ilmaiseksi, hyvällä paikalle ja saat vielä korvauksen. Kauanko aiot vielä jaksaa?
Kausi kerrallaan.

Kokeneen pelimie... erotuomarin merkki. Mikä on pahinta, mitä erotuomari voi kentällä tehdä?
Tuomari ei saa suuttua. Tuomari ei saa aloittaa huutamista, hänen pitää lopettaa se. Erotuomarin ratkaisu on aina toiselle joukkueelle kurja ratkaisu, joten hänen pitää olla kovanahkainen eikä saa hätkähtää pienistä.
Kun me teemme ratkaisun, joku on tehnyt virheen. Me annamme rangaistuksen sääntökirjan mukaan. Välillä tekisi kyllä mieli antaa minuutin jäähy.

Annapa seuraavassa matsissa. Olisi kiva pikku yllätys. Sinä olet urallasi nähnyt paljon, mikä on muuttunut eniten erotuomarin työssä?
Nyt kaikista virheistä jää kiinni, joka paikassa, kun tilanteita pääsee katsomaan netistä reaaliajassa ja uusintoina, mutta virheitä tulee ja ne kuuluvat peliin.

Joudutko tuomitsemaan tilanteita kaukalon ulkopuolella?
Monet hämmästyvät huomatessaan, että me erotuomarit olemmekin tavallisia ihmisiä.

Niinhän te sanotte.