Phil Pritchard, Hockey Hall of Famen kuraattori, kerro. Mistä punalamppu tuli jääkiekkoon? Onko se kanadalaisten keksintö?
Alunperin maalituomarit seisoivat aivan maalin takana ja soittivat kelloa maalin merkiksi.

Alunperin? Siis koska?
Noo... 1900-luvun alussa.

OK. Mutta eivät heiluttaneet punaisia lyhtyjä?
Eivät. Mutta kun jääkiekkoa ruvettiin pelaamaan kaukaloissa, maalituomarit siirtyivät laidan toiselle puolelle lehmänkelloineen.

Mikäs vuosi nyt on menossa? Siis tarinassa.
1910-luku. Seuraava kehitysaskel oli jäähalli ja kun peli siirtyi halleihin ja ihmisiä alkoi olla katsomossa enemmän, lehmänkellon ääni ei enää kuulunut ja vuoden 1912 tietämissä Ottawa Arenaan asennettiin punaiset lamput maalituomareille.

Adava! Miksi punainen?
Punainen näkyi hyvin hallissa, molemmat joukkueet näkivät sen eikä ollut enää tarpeen spekuloida maaleista.

Eikö? Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että pelaajat ovat yhdessä jos toisessakin matsissa ”neuvotelleet” maalituomarin kanssa. Esimerkiksi Mika Noronen (youtube).
Ha ha ha.

SM-liigasta punalamput ovat kadonneet kokonaan. Miksi, SM-liigan erotuomarijohtaja Arto I. Järvelä?
Punalamppua ei enää käytetä liigakaukaloissa, koska meillä on käytössämme maalivideotuomarijärjestelmä.

Hmm... OK. Myönnetään. Maalituomaria ei enää tarvita, eikä siis punaista valoakaan siinä merkityksessä. Mutta käytetäänkö niitä Euroopassa vielä jossain?
Ei tietääkseni enää missään ammattiliigassa Euroopassa.

Onko sinulla ikävä punalamppua?
Ei.

Edes vähän?
Ei ole, koska se on nykytekniikalla korvattu ja jatkossa on tulossa vielä lisää uusia juttuja. ne ovat tosin vielä suunnitteluasteella

Mitä tapahtuu entisille maalituomareille?
Heille on järjestetty muita toimitsijan hommia, kuten esimerkiksi peliajan mittausta.

Mutta enää he eivät saa painaa nappia joka sytyttää punaisen lampun.
Eivät. Ei kukaan saa.

Esa Keskinen, sinä olet nähnyt maalilampun syttyvän kerran jos toisenkin. Onko ikävä sen punaista hehkua?
Ei sitä jäällä aina ehtinyt huomata, mutta olihan se hyvä, kun istui penkillä ja näki heti, että tuli maali. Olihan se vähän outoa, kun se katosi.

Tuleeko mieleen jokin erityinen kerta punalampun sytyttämisestä? Jokin erityinen maali?
Punalampusta minulla on paljon mukavia muistoja, koska isäukko oli Tampereella maalituomarina monet vuodet. Kerran minulla oli loistava maalintekopaikka, mutta en vaan saanut sisään. Isä tosin ehti painaa jo nappia ja punalamppu syttyi. Kyllä hän on saanut siitä kuullakin.

No, ”Myyrä”, kuinkas siinä niin kävi?
Useinhan Esa veivasi kiekon aina jollekin muulle, mutta sillä kertaa näytti, että hän tekisi maalin varmasti. Katsoin jo tulostaululle ja isänä vähän liian innokkaasti painoin nappia.

Heh. Vastustajan maalivahti ei varmaan asiasta pitänyt? Kävikö kiittelemässä?
No, kyllä siitä tuli vähän katsojilta rummutusta maalituomarin kopin kattoon. Maalivahtien kanssa asiat sovittiin usein saman tien. Kerran HIFK.n pelissä sytytin lampun, vaikka kiekko osuikin vaan sivuverkkoon. Huomasin heti, että tuli mokattua, mutta ”Sakke” Lindfors näytti lyövänsä pleksiin. Näytin kyllä ”Sakellekin” heti, että se oli moka, eikä maalia tietenkään hyväksytty. Kerran Jukka Tammi oli muka samalla tavalla lyömässä, mutta iskikin sitten vain silmää.

Eikö ollut vaikea olla koko ajan tarkkana?
No, tauolla pääsi aina kahville ja juomaan kahvia. Kyllä sen jaksaa, kun pelistä tykkää. Aina siellä tosin paleli.

Mitäs nyt teet, kun ei ole maalituomarin hommia?
Olen kellomiehenä, ja jäähytoimitsijana ja junioripeleissä toimitsijoiden esimiehenä – eli en tee mitään. [Nauraa].

Onko punalamppua ikävä?
Noh, sanotaan, että kyllä vieläkin katselen mielelläni otteluita sieltä päädystä, parhaiten pelin sieltä näkee. Enkä usko, että videokamerakaan kaikkea näkee, maalituomari näkee sen, mikä on tärkeintä: tyhjän maalin.