Tikut esiin, nyt muistellaan vanhoja. Liigakausi 2007-08 alkoi seesteisissä merkeissä. Kaikki 14 joukkuetta olivat harjoitelleet hyvin ja edessä oli mitä kuumin kiekkokausi. Mestaruudesta puhui Paul Baxter. Karalahdesta kaikki. Mitä jäi käteen? (Kiitokset mtv3.fin mainiolle HockeyNight-arkistolle).

Syyskuu 2007
SM-liiga starttasi uuteen kauteen uuden sloganin voimalla. Tiedossa on "draamaa ja rytinää." Kärpät oli mestarisuosikki ja Kari Jalonen kertoi menestyksen reseptin: "Liikkuvuus on tärkeätä, se on selvä asia. Ja jos haluaa pärjätä, niin pitää pystyä pelaamaan myös virheettömästi." Huhtikuussa selvisi, mitä se tarkoittaa.
Raipe pelasi 700:nnen liigamatsinsa ja Ilves juhlisti sitä voittamalla Ässät. Ryan Vesce teki ensimmäisen rankkarimaalinsa. Mikään joukkue ei ollut kriisissä vaikka HPK:lle tulikin viides tappio putkeen. Henrik Malmström loukkaantui.
Turun Sanomien pelaajatutkimuksen mukaan suurin osa liigapelaajista haluaisi supistaa SM-liigan 12 joukkueen sarjaksi.

Lokakuu 2007
Ilves korjasi yleisömääriään tuhannella, koska kaikki maksetut kausikortit eivät olleet päässeet mukaan otteluiden yleisömääriin. Hups. Raipe avasi maalitilinsä ja Tommi Paakkolanvaara kertoi hakevansa läpimurtoa. JYPissä oli orastava kriisi, sillä valmentaja Risto Dufva kertoi olevansa huolissaan joukkueen esityksistä. Yksi kriisijoukkue löytyi Poristakin, sillä "ilmapiiri on joukkueessa kireä."
No, olihan HIFK:llakin kriisi. Lakanat levisivät, addressiin kerättiin nimeä ja Pentti Matikaiselle vaadittiin potkuja.
Lahdessa nähtiin kiekkobuumi. Ilveksen Henrik Malmström palasi kaukaloon.

Marraskuu 2007
Marraskuu tuntuu pitkältä, mutta se johtunee vain siitä, että silloin tapahtuu paljon. Paljon. Henrik Malmström loukkaantui, esimerkiksi. JYPin Jukka Seppänen oli huolissaan SM-liigan avaamisesta ja hän toivoi, että liigajoukkueiden määrää voitaisiin vähentää.
Pelicans oli pienessä kriisissä, sillä se hävisi marraskuun yhdeksästä matsista viisi. Tosin, voitto kuuden tappion keskellä nosti sen liigan kärkeen. Jari Härkälä sai potkut ja kiitokset tehdystä työstä, TPS valmisteli uutta osakeantia ja... no, ehkä marraskuussa ei tapahdukaan niin hirveän paljon.

Joulukuu 2007
Joulu tuli aikaisin Poriin, kun Ässät kukisti HPK:n "kriisijoukkueiden taistossa". Paketti pysyi ilmeisesti kasassa. Jokereiden Kim Hirschovits kaipaili kahden tuomarin järjestelmää ja Ässien valmentajaksi tullut Alpo Suhonen lainaili Aleksis Kiveä: "Mi ikävyys, mi hämäryys."
Miikka Kiprusoff sijoitti TPS:iin vastoin sijoitusneuvojansa ohjeita, Kimmo Kuhta katsoi peiliin ja JYP vuokrasi Sinuhe Wallinheimon Moskovaan. "Tässä käy vain siten, että tämä yksi hullu ei ole enää maalilla huutelemassa muille pelaajille. Tuokkola on maalivahti, joka on juuri nousemaisillaan valtakunnan eliittiin. Olen onnellinen hänen puolestaan", Wallinheimo lausui. Sillä, "JYP hakee menestystä pitkällä tähtäimellä".
Hjallis Harkimo huusi "hep", kun Venäjältä alkoi kuulua uutisia uudesta liigasta ja Pentti Matikainen uskoi vielä HIFK:n mestaruuteen.
Kriisijoukkueet: HIFK, Jokerit, HPK, Ässät

Tammikuu 2008
Uusi vuosi lähti käyntiin kertakaikkisen räväkästi. Tässä otsikot, jotka kertovat, kuinka räväkästi:
"HPK-pomo: Niinimäki tulee meille"
"TPS käytti Halosen option"
"Kiprusoff jatkaa TPS:ssa vuoteen 2010
"KalPa jätti Ässät taakseen "
"Pelicansin kausikorttimyynti ennätyslukemiin"
"SM-liigan ottelumäärä kasvaa"
"HIFK:lle jo kuudes voitto putkeen"
"Shedden Jokerien ainoa valmentajavaihtoehto"
"Mälkiä kärysi ratista, erosi SaiPasta"
"TPS:n Aki Berg tekee yllätyspaluun"
"Kärppien jättikaappaus varmistui"
"Ässät pelaajapulassa"
"Ässien ketjukoostumus muuttuu"
Henrik Malmström lähti Sloveniaan.

Helmikuu 2008
Kevättalvi on asemien hakemisen aikaa. Panoksena runkosarjan voitto, kotietu, suora pudotuspelipaikka, paikka säälipleijareissa ja kunnia. Raimo "Raipe" Helminen aloitti jäähyväiskiertueensa, joka käsitti kaikki liigapaikkakunnat, ja samalla mies keräsi aika lailla arvoesineitä kaappiinsa. Ruotsin verovirastossa ihmetellään asiaa.
Pentti Matikainen sai potkut, Glen Hanlon sai töitä Jokereiden valmentajana ja Doug Shedden ilmoitti muuttavansa Sveitsiin. Ehkä mies nähdään Sveitsin valmentajana kotikisoissa 2009. Lukko oli kriisissä, kun kulisseissa kuohui.
Ässät voitti!

Maaliskuu 2008
TPS oli pahassa kriisissä, vai mitä muuta voi sanoa yhdeksän ottelun tappioputkesta. Niinpä.
Ville Leino oli tehnyt Jokereiden piste-ennätyksen, Janne Pesonen Kärppien maaliennätyksen ja Semir Ben-Amor nappasi nimiinsä yhden kauden ennätyksen kymmenen minuutin rangaistuksissa, mutta yksi kova ennätys jäi maaliskuulle: Erik Hämäläinen pelasi tuhannennen liigamatsinsa.
Alpo Suhonen ärähti SM-liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuoriselle, Vuorinen tanssahteli syrjään ja Ape huitaisi ohi. Kim Hirschovits osui ja Oskar Osalan sormi murtui.
Eri pelit alkoivat ja niiden ulkopuolelle jääneillä - mukaan lukien Ilves, HIFK, TPS ja Lukko - alkoi parin viikon loma. Sitä ennen Turusta kuului vielä mielenkiintoinen uutinen: "TPS:n Sutela kumoaa antihuhut." Mutta vahvistaa huhut?

Huhtikuu 2008
"Nyt olisi tilaisuus vakiinnuttaa eurooppalainen huippuliiga", Harkimo sanoi, kun Jokerit johti ottelusarjaa Bluesia vastaan 3-2. Nyt Jokerit saa katsoa huippuliigan rakentamista sivusta ainakin kauden verran.
Pelicans aloitti harjoittelun ensi kautta varten ja niinpä Marko Jantunen lähti varmaankin mielellään kommentaattoriksi - vaikka sitten Ouluun. Onneksi, hyvin meni.
Blues kietaisi kiekkoväen pikkurillinsä ympärille kovalla tsempillään, mutta tällä kertaa Rocky hävisi. Ihme pantiin jäihin.

Eilen
Kärpät voitti mestaruuden, odotetusti. Juha Junno huudatti Oulun Energia -areenan yleisöä, tyylikkäästi.

Tänään
Oulussa herättiin aamuun mestareina, mutta hitaasti. Södertälje julkisti Hannes Hyvösen ja Topi Jaakolan sopimukset ensi kaudeksi. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Risto Pakarinen kiittää lukijoitaan kaudesta 2007-08 ja toivottaa kaikille oikein hauskaa kiekkokevättä ja kuumaa kesää! Pidetään yhteyttä: risto@ristopakarinen.com.
It's a wrap.

Blues ei suostu katkeamaan. Taipumaan hetkeksi, ehkä, mutta se tuntuu olevan pikemminkin kuin nuori koivu, joka ponnahtaa pystyyn sitä suuremmalla voimalla mitä enemmän sitä taivuttaa. Joukkueen motto tuntuu olevan "vaikeuksien kautta voittoon", vaikka parissa viime finaaliottelussa vaikeuksissa onkin oikeasti ollut Kärpät.

Nuorten, yritteliäiden, ainoana itseensä uskovien poikien taistelu kokenutta ja ylivoimaisena pidettyä mestarijoukkuetta vastaan muistuttaa Lake Placidin olympialaisten ihmeestä, kun yliopistojoukkueiden pelaajista kasattu Yhdysvallat onnistuikin kellistämään Neuvostoliiton - ja sai samalla Viktor Tihonovin laittamaan Vladislav Tretjakin vilttiin, ehkä vielä suurempi ihme.

Herb Brooks kasasi 26 pelaajan ryhmän kesällä 1979 ja rakensi siitä kauden aikana yhtenäisen joukkueen kovilla harjoituksilla, pelikiertueella Euroopassa ja hankkiutumalla pelaajien yhteiseksi viholliseksi. Puolustaja Jack O'Callahanille Brooks sanoi, että "jos haukun sinua ja kutsun sinua O'Ceeksi, haukun joukkuetta. Jos haukun sinua Jackina, haukut ovat vain sinulle."

Lake Placidin joukkue oli kaikkien aikojen nuorin jenkkijoukkue olympialaisissa.
Neuvostoliitto puolestaan oli vetänyt neljät edelliset olympiakisat läpi tyylikkäällä 27 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio -saldolla. Pari viikkoa ennen olympiakisoja Neuvostoliitto voitti Yhdysvallat New Yorkissa 10-3.

Team USA pelasi ensimmäisen ottelunsa Ruotsia vastaan, ja nousi viimeisellä minuutilla 2-1 tappioasemasta tasoihin. Se nousi tappioasemasta voittoon Tshekkoslovakiaa vastaan ja se nousi kahden maalin tappioasemasta voittoon myös Länsi-Saksaa vastaan. Ja legendaarisen Neuvostoliitto-voiton jälkeen sen piti nousta tappioasemasta voittoon vielä Suomeakin vastaan. Ja nousi.

Blues nousi eilen 0-2 -tappioasemasta jatkoaikavoittoon, piti sarjan vähintäänkin elossa ja palasi kotiinsa taas numeroa suurempana. Petri Matikainen näytti penkin takana vähintäänkin yhtä tiukalta pomolta kuin Herb Brooks aikoinaan, ja Osala, Eaves, Rajamäki ja Kähkönen täyttivät Mark Johnsonin, Neal Brotenin, Buzz Schneiderin, ja Dave Christianin roolit.

Blues ei väsynyt ottelun missään vaiheessa, se ei antanut Kärpille tuumaakaan ilmaiseksi, eikä se odottanut saavansa mitään ilmaiseksi itsekään. Kärpät näytti kuvittelevan, että ottelu kääntyy lopulta heille - koska on aina ennenkin kääntynyt.

Tällä kertaa ei.

Yhdysvallat tasoitti ottelun ensimmäisen erän viimeisellä sekunnilla. Maalintekijänä Mark Johnson. Neuvostoliiton joukkue oli niin masentunut maalista, että sitä seuranneeseen viimeiseen aloitukseen jäälle tuli vain kolme kenttäpelaajaa. Erätauolla Viktor Tihonov haukkui Tretjakin ja laittoi toiseen erään maaliin Myshkinin.

Mark "Magic" Johnson oli saanut talvella 1979 puhelun Herb Brooksilta, joka ilmoitti Johnsonille, että hän oli joukkueen pomo, ja että Yhdysvallat etenisi juuri niin pitkälle kuin Johnson joukkueen voisi viedä. Johnson on muuten Bluesin Ben Eavesin Mike-isän entinen pelikaveri Wisconsinin yliopistosta.

Mark Johnson oli myös Herb Brooksin pahimman kilpakumppanin, Bob Johnsonin, poika. Bob "Badger" Johnsonin motto puolestaan oli, "it's a great day for hockey."

Tänään taas.

Do you believe in miracles?

Suomi on edennyt arvokisojen finaaliin seitsemän kertaa, ja hävinnyt niistä kuusi. Selitys alkaa olla tuttu: Suomessa ei ole voittamisen kulttuuria.

Espoon pelaamista SM-liigan keskikastissa on selitetty voittamisen kulttuurin puutteella.

Viime viikolla Kari Jalonen kertoi minulle, että Oulussa on niin vahva voittamisen kulttuuri, että se tarttuu kaikkiin. Samaa sanoi viikonlopun Helsingin Sanomissa Jonas Andersson.

"Voittamisen kulttuuri on pesiytynyt syvälle koko organisaatioon. Tiedämme, mitä voittamiseen vaaditaan ja mitä voittaminen on. Osaamme pelata johtoasemassa omaa peliämme", hän sanoi.

Voittamisen tutkiminen on mielenkiintoista. Voittamisen alkemia kiehtoo minua, sille kun tuntuu olevan monenlaisia selityksiä, vaikka kukaan ei osaakaan sanoa voittamiseen johtavia syitä etukäteen. Tai vaikka osaakin, niin yleisen tason määreet - taitavat pelaajat, hyvä valmentaja, loistava maalivahti, hyvä joukkuehenki - eivät vielä ole vakuuttaneet minua, sillä tuntuu liian helpolta sanoa voittamisen salaisuudeksi olla parempi kuin muut. Ja yllätyksiä nähdään aina.

Voittamisen kulttuuri kiinnostaa erityisesti. Voittamisen kulttuurin teoria menee näin: Voittamaan opitaan voittamalla, se luo voittamisen kulttuuria, joka sitten auttaa seuraa voittamaan jatkossakin. Mistä seura ammentaa voittamisen kulttuuria? Ja miksi eri seuroissa voittamaan tottuneet pelaajat eivät yhdessä sitten voitakaan?

Nokia on maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, ja yhtiössä vallitsee varmaankin voittamisen kulttuuri. Sen entinen strategiajohtaja Mikko Kosonen on kirjoittanut kirjan strategisesta ketteryydestä, joka on eräs menestyksen takana olevista menestystekijöistä. Se koostuu kolmesta asiasta:
Yhtiön johdon strategisesta herkkyydestä lukea ympäristön muutoksia, kyvystä allokoida resursseja nopeasti ja joustavasti ja johdon yhtenäisyydestä, jossa yrityksen johtoryhmä sitoutuu tekemään töitä koko yrityksen eteen.

Vaikka ihmiset kulttuurin tekevätkin, johdon merkitystä ei sovi aliarvioida. Johto rekrytoi, johto valitsee tekijät, ja johto näyttää suunnan ja inspiroi muut. Se on kova juttu, hei!

Applen rappio alkoi, kun Steve Jobs pakotettiin pois perustamastaan yrityksestä. Nyt Jobs on palannut, ja samalla Applea ajaa eteenpäin miehen motto: "Stay foolish, stay hungry." Voittamisen kulttuuri rapistuu samalla tavalla kuin kulttuuri muutenkin. Jos voittamisen elementeistä - huolellisuus, omistautuminen, työnteko, yhtenäisyys, herkkyys seurata kilpailijoita - ei pidetä huolta, seurauksena on laiskuus, sitten rappio, ja lopulta voittamisen kulttuurin katoaminen. Mihin on kadonnut Jokereiden ja TPS:n voittamisen kulttuuri? Edmonton Oilersin? NY Islandersin? Montreal Canadiensin? Toronto Maple Leafsin? Vai onko?

Voittamisen kulttuuri katoaa nopeasti, sillä se katoaa avainhenkilöiden mukana. En tiedä, voiko jääkiekkojoukkueen kohdalla edes puhua kulttuurista, kun kierto on niin nopeaa.

Kaiken kaikkiaan, voittamisen kulttuuri tuntuu olevan niin kovin hauras. Kari Jalonen sanoi:

"Joukkueen pitää ymmärtää voiton hinta, ja se pitää olla valmis maksamaan. Mitään ei saa ilmaiseksi. Joskus voittaminen pitää oppia tappion kautta. Ja sitten voi käydä kuten Kärpissä nyt, että seuran sisällä on voittamisen kulttuuri, joka tarttuu muihin. Pitää kuitenkin muistaa, että huipulla pysyminen on vielä vaikeampaa kun sinne pääseminen."

Juuri siihenhän voittamisen kulttuuria tarvitaan.

Pudotuspeleissä pidemmän korren vie yleensä se joukkue - olettaen, että kyseessä on tasaväkiset joukkueet eikä esimerkiksi Kaukasten Voima vastaan Oulun Kärpät - joka pystyy pelaamaan lähempänä omaa tasoaan. Siis pelaamaan niin hyvin kuin mahdollista.

Itsestään selvää, mutta silti hermoilun vaikutukset urheilijaan ovat vielä vähän mysteeri. Jännittäminen on normaalia. Kuinka jännityksen käsittelee ja kuinka se vaikuttaa suoritukseen on toinen asia. Glenn Hall, legendaarinen NHL-maalivahti, oksenteli ennen matsia, erätauoillakin ja joi sitten päälle appelsiinimehua. Hall voitti Stanley Cupin, Vezina-pokaalin ja pelasi ennätysmäisen 552 ottelua peräkkäin.

"Minusta tuntui, että kun oksensin, pelasin paremmin," Hall on sanonut.

Mikä saa urheilijan murenemaan paineen alla? Asiasta on muutama teoria, mutta periaatteessa äärilaidat ovat nämä: Hermoilu on niin suuri häiriötekijä, että urheilija ei pysty keskittymään suoritukseensa kunnolla. Tällaisia pelaajia on varmaankin monessa joukkueessa.

Hermoilu voi myös saada urheilijan ylikeskittymään, jolloin asiat, jotka tavallisesti tulevat vaistomaisesti, selkärangasta, muutuvat tietoisiksi valintatilanteiksi ja pelaaja taantuu henkisesti taas aloittelijaksi.

Tällaisiakin pelaajia on.

Sitten on niitä, jotka tuntuvat nauttivan tilanteista, mitä kovemmat panokset on pelissä. Heitä, jotka tuntuvat pelaavan paremmin pudotuspelisarjan seitsemännessä matsissa kuin runkosarjan seitsemännessä matsissa.

Vastikään julkaistiin tutkimus, jossa tutkittiin australialaisia golfaajia. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään ja kunkin ryhmän jäsenille annettiin keskittymisen välineeksi sanoja. Yhden ryhmän piti ajatella kolmea puttaamiseen liittyvää asiaa, esimerkiksi "kädet", "katse" ja "paino", toisen ryhmän jäsenet ajattelivat kolmea golfin ulkopuolista asiaa, esimerkiksi kolmea eri väriä, ja kolmannen ryhmän pelaajat ajattelivat yhtä sanaa, joka oli puttaamisessa tärkeää, esimerkiksi "rento."

Sitten puttauskilpailuun lisättiin lisäpanokseksi rahaa, ja tutkittiin sen jälkeen golfaajien suorituksen muutoksia.

Eniten heikentyivät kolmea suoritukseen liittynyttä sanaa ajatelleiden pelaajien suoritukset. Mitä enemmän he miettivät omaa suoritustaan, sitä huonommin he puttasivat. Ruotsin maajoukkueen entinen päävalmentaja oli samoilla linjoilla todetessaan, että hän ei halua pelaajiensa ajattelevan kentällä. "Jos he jäävät miettimään tilanteita, he eivät enää ole aloitteentekijöitä vaan he luistelevat ikään kuin käsijarru päällä".

Eli, lyhyesti kiteytettynä, pudotuspeliohje: "Ei kande kelaa."

Mutta uskoa pitää.

Glenn Hallin joukkuetoverit hurrasivat, kun Hall oksensi, koska se tiesi sitä, että hän pelasi hyvin. Ja kaikki kaikki uskoivat voittoon vähän enemmän. Epäilylle ei pudotuspeleissä ole sijaa, jos aikoo menestyä. Koska joukkueurheilussa yleensä mennään padon matalimman kohdan mukaan, kaikkien pelaajien pitää uskoa asiaansa täydellisesti. Sillä kun kaikki uskovat, tulos on hyvää:

"Toisella erätauolla kopissa oli innostunut tunnelma, ja oli vaikea pysyä housuissaan, kun tiesi, kuinka lähellä maailmanmestaruutta me olimme. Siinä vaiheessa iskee usein pelko ja joukkue ryhtyy vain puolustamaan. Sitä tunnetta ainakaan minulle ei tullut silloin enää hetkeksikään. Tunnelma oli levollinen ja minä uskoin mestaruuteen enemmän kuin koskaan ennen."

Näin totesi Saku Koivu MM-finaalista 1995.

Marko Kiprusoff muisteli samaa finaalia näin: "Olin koko ajan luottavainen. En muista mitään erityistä kohtaa, jossa olisin ollut varma, että voitamme, mutta ei oikeastaan käynyt mielessäkään, että me voisimme hävitä sen matsin."

Eivätkä hävinneet.

Jääkiekko liikuttaa ihmisiä ja varsinkin suomalaisia. Peli sopii meille. Siinä taistellaan, väännetään, taklataan, ei anneta periksi, pelataan yhdessä ja kovalla työnteolla voi korvata muunlaisia puutteita.

Lätkä puhuttelee meitä ja kiekkoilijoista tulee Suomessa superjulkkiksia. Pelaajista tulee kansan tuttuja. Teemu ja Saku. Teppo. Etunimituttuja. Raipe, Eepi, Kipru, Essi, Taisto ja Veikko tunnetaan lempinimillään.

Olen pidemmän aikaa pohtinut aktiivisen suomalaisen kiekkoperheen kokoa.

Esimerkiksi, millainen on kävijämäärä otteluissa, jos se mitattaisiin nettimaailmasta tuttuina kertakävijöinä. Kuinka monta eri henkilöä SM-liiga vetää halliin kauden aikana? Kuinka paljon halleissa on heitä, jotka istuvat siellä aina? Kuinka suuri markkina jääkiekkoihmiset ovat, ja samalla, mikä mittaa jääkiekon ydinperheen kokoa parhaiten?

En tiedä, joten spekuloin.

Torinon olympiafinaalin katsojaluku 1 686 000. Kattanee melkeinpä kaikki urheilusta kiinnostuneet suomalaiset.
Viime kevään MM-finaalin katsojaluku kertoo, että Suomessa on ainakin 1 133 000 Leijona-fania.
Jätetään kansallisuustunteet sivuun ja siirrytään SM-liigan pariin. MTV3 keräsi vuoden 2003 finaaliottelun aikana television äärelle 771 000 katsojaa.
Nelonen sai puolestaan viime kauden kolmanteen finaaliin 497 000 katsojaa (mikä oli koko vuonna neljänneksi eniten Nelosella ja jätti 15 000:lla taakseen esimerkiksi 4D-dokkarin Uskomaton kutistuva nainen). Toinen finaali keräsi 480 000 katsojaa.

Mutta jos katsoo SM-finaalin televisiosta, onko silloin ytimessä? Tutkitaanpa tilannetta vielä jääkiekon erikoislehtien puolella.

Kiekkolehti, Suomen vanhin jääkiekon erikoislehti, ilmoittaa levikikseen 48 439, ja kun samaa lehteä lukee useampi henkilö, lukijamääräkseen 83 000.
Jääkiekkolehti, joka oli 1990-luvulla se, jonka lisenssipelaajat saivat postiluukusta sisään, kertoo levikikseen 17 162. Lehti kiertää ilmeisesti paremmin, koska lukijoita sillä arvioidaan olevan 114 000.

Kuka enää lukee? Suurinta aktiivisuutta osoittavat tietenkin he, jotka seuraavat matseja ja vieläpä osallistuvat jälkipeleihin.

Yhdellä keskimääräisellä SM-liigakierroksella halleissa on reilut 30 000 ihmistä, ja Canal Plussan äärellä varmasti paljon lisää, mutta koska jääkiekko ei ole sama kuin SM-liiga, lasketaan mukaan vielä Mestiskin, ja sen keskimääräiset 7000 katsojaa halleista ja 40 000 Urheilukanavan ääreltä.
Nykyisin lätkätietoa haetaan tietenkin myös netistä. SM-liiga.fi kerää viikoittain noin 150 000 kävijää ja Jatkoaika.comille on rekisteröitynyt 13 247 innokasta keskustelemaan jääkiekosta.

Kiekkoihmisiä on paljon, mutta ei niin paljon kuin voisi joskus kuvitella. Jään pohdiskelemaan.