Viime viikolla hiihdossa käytiin ulkopuolisen silmin arvotonta medianäytelmää. Tuntematta asiaa sen tarkemmin, asia saatiin näyttämään ulospäin siltä, kuten yleensä, että johtajat olivat pahoja ja urheilijat hyviä.

Onko urheilijoiden rahoihin sitten ylipäätään oikeutta kajota? Hehän sen ovat kovalla työllään ansainneet, ja harvoin tuo työ myös taloudellisesti palkitaan. Vanhemmat ovat myös pistäneet kortensa kekoon monella tavalla eikä vähiten useimmassa tapauksessa kustantamalla urheilijan tekemiset ja menemiset.

Urheilussamme on parhaillaan työryhmä, joka pohtii urheilun uudelleen organisoitumista ja nimenomaan urheilija ja urheilijan polku sen keskiössä. Todennäköistä lienee, että urheilun menestys taataan vain siten, että itse urheilijalle mahdollistetaan parhaat mahdolliset edellytykset toimia. Onnistuneimmissa tapauksissa urheilija on sitten menestyksensä savuttanut ja on tilipäivän aika.

Jääkiekossa, parhaimmillaan Pohjois-Amerikassa, KHL:ssa ja miksei Sveitsissäkin, tilipussi karttuu vuosittain tavallisen lottovoiton verran. Onko urheilijalla silloin johonkin suuntaan kiitollisuudenvelkaa?

Ruotsalaiset tennishuiput totesivat aikanaan, että on. He antoivat vuosittain pienen osuuden mittavista palkkioistaan Ruotsin tennisliitolle siihen työhön, että tulevillakin polvilla olisi mahdollisuus päästä huipulle. Samaa käytäntöä on suunniteltu aikanaan niin Suomen kuin Ruotsin jääkiekkoliitoissakin. Asia vain ei ole tähän saakka edennyt juridisista tai muista hygieniasyistä. Olisiko aika ottaa siinäkin uusi askel?

Kyllä suomalaiset jääkiekkoilijatkin ovat vuosien saatossa olleet hyväntekijöitä. Moni jääkiekon ulkopuolella (kuten Mikko Koivu viimeksi) ja jotkut ilahduttavasti jopa enenevissä määrin myös jääkiekon sisällä – jotkut julkisemmin ja jotkut hiljaisemmin. Sami Kapasen panostus kuopiolaiseen jääkiekkoon niin pelaajana kuin omistajana on varmasti jokaisen tiedossa.

SM-liigakiekko ei ole suurta bisnestä, ainakaan helposti, mutta erinomaista viihdettä ja ajanvietettä. Liigaseuran taustalle lähteminen taloudellisestikin olisi varmasti monelle entiselle huippupelaajalle hyvä tapa olla mukana huippukiekossa. Panostuksena toki se olisi riskisijoitus taloudellisesti, mutta varmasti mentaalisti loistosijoitus aktiiviuran jälkeen.

En usko, että monellakaan seuralla saati sitten liigalla tai liitolla on mitään sitä vastaan, että entiset suurnimemme antavat takaisin jääkiekolle jotain mitä ovat itse siitä saaneet ja lähtevät sijoittamaan uusien sukupolvien kasvattamiseksi kiekkokartalle. Toivon, että kynnys ei ole tai sitä ei tehdä liian suureksi. Realistiset odotukset ja maltti auttavat tässäkin asiassa.

- JP

Kirjoittaja Jukka-Pekka Vuorinen on SM-liigan toimitusjohtaja.